Rajalla - Ajatuksia rajan molemmilta puolin

IhmiskäsityksiäHenkisiä ajatuksia

Julkaisija: Shadow Camera su, elokuu 06, 2017 21:39:52

Ihmisen olemus on moniuloitteinen. Teosofiassa ajatellaan, että ihminen on mikrokosmos, ja eri planeettakausien kehityksellä on ihmisessä omat vastaavuutensa esimerkiksi aisteina sekä tajunnan eri tasoina ja ominaisuuksina. Sen käsityksen mukaan ihmisessä voidaan siten erottaa seitsemän prinsiippiä, jotka ovat ātma eli kaikkiallinen henki, buddhi eli henkinen sielu, manas eli inhimillinen sielu, kāma rūpa eli himo- tai tunnekeho, linga sharīra eli fyysisen kehon kaksoispuoli ts. astraalikeho, prāna eli elonhenkäys elävässä olennossa ja sthūla sharīra eli fyysinen keho.

Kristillinen käsitys taas jakaa ihmisen kolmeen eri osaan: sieluun, henkeen ja ruumiseen. Kristillisten oppien mukaan ihmisen tulisi elää Raamatun oppien mukaan ja antaa elämänsä Jeesuksen tai Jumalan käsiin ja elää hyveellinen elämä. Buddhalaisuudessa puolestaan ajatellaan että ihminen on kärsivä, jälleensyntyvä, kuolematon olento, jonka keskeinen päämäärä on valaistuminen, eli Nirvana. Tämä nähdään kaiken kärsimyksen loppuna. Valaistumisen voi saavuttaa kehittämällä jaloa kahdeksanosaista polkua, joka jakaantuu kolmeen pääosaan: hyveen, keskittymisen ja viisauden kehittämiseen. Valaistunut tajuaa olemassaolon perimmäisen luonteen eikä siksi enää takerru maailmaan. Näin hänen takertuminen lakkaa, ja sen myötä kärsimys.

Kuten voimme helposti todeta: jokaisella aatteella ja uskonnolla on kuitenkin oma ihmiskäsityksensä. Valtaosassa niissä on kuitenkin vallalla sellaiset perustotuudet, kuin ihmisen sielun kuolemattomuus ja kuolemanjälkeinen elämä. Ihmisen olemusta on kuvattu monella tavalla ja ihmiskäsitykset elävät samoin kuin aika ja vallitsevat totuudetkin.

Tässä kirjassa esitetty ihmisnäkemys on saanut vaikutteita kristillisestä ja teosofisesta ihmiskäsityksestä. Toisaalta se tarkastelee ihmistä omasta vaillinaisesta näkökulmasta, kirjoittajan omien käsityksien ja kokemuksien kautta.

Ajattelen ihmistä moniuloitteisena olentona. Äärimmäisenä olemuspuolena meillä on fyysinen kehomme, jolla operoimme fyysisessä ulottuvuudessa. Tällä keholla on oma eteerinen vastinkappaleensa meitä lähimpänä olevalla sisäisen avaruuden tasolla, henkimaailmassa. Teosofit kutsuvat tätä astraalikehoksi. Tunneolemuksemme on tätä seuraava sisempi olemuspuolemme.

Tässä olemuspuolessa vaikuttaa iso osa meidän päivätajunnastamme. Tunneaistimme, joka on meidän ainoa universaali aistimme operoi samanaikaisesti sekä aineen, että hengen maailmassa tunteita vastaanottaen ja lähettäen. Herkkyytemme, joka vastaanottaa tunteita eli energiaa, on tässä tehtävässä keskeisessä roolissa. Tunneolemuksemme ei siis pelkästään vastaanota tuntemuksia vaan myös lähettää niitä eteenpäin.

Tämän lisäksi ihmisellä on mentaalinen eli älyllinen olemuspuoli, jossa virtaa toisaalta luovuuden voimat ja ajatukset, mutta se toimii myös intuition kanavana yli-minäämme ja sitä kautta koko maailmankaikkeuteen. Tunne- ja mentaalinen olemuspuolemme pyrkii synkronismiin eli saumattomaan yhteistyöhön olemuspuoltemme välillä.

Valitettavasti tämä ei aina ole kuitenkaan niin helppoa. Useimmiten nämä olemuspuolet eivät kehity ihmisellä tasaisesti, vaan painopiste siirtyy toisen puolen dominointiin. Intuitio kehittyy juuri näiden kahden olemuspuolen synkronisaation ja balanssin eli tasapainon avulla.

Viidentenä olemuspuolena ihmisessä olen kokenut tiedostamattoman olemuspuolen, joka tunnetaan meillä psykologiassa alitajunnan käsitteenä. Unenaikainen olemuspuolemme. Kuudenneksi olemuspuoleksi nostan jumalaisen kipinän meissä jokaisessa, eli yli-minän. Ihmisen seitsemäs olemuspuoli merkitseekin jo paluuta lähteeseen, eli absoluuttiin, Jumalaan tai korkeimpaan. Nimityksiä on lukuisia.

SC 6.8.2017



Kohti ykseyttäMuuttuvia totuuksia

Julkaisija: Shadow Camera su, elokuu 06, 2017 21:26:23

Dualistinen maailma on kehittyvä todellisuus. Sen tärkeimpänä ja arvoikkaimpana tehtävänä on löytää tie ykseyteen. Ettei enää olisi hyvää tai pahaa. Oikeaa tai väärää. Toivomuksena olisi löytää idea eli ajatus - maailman kahtia jakavien käsitteiden takaa. Teot, arvot, periaatteet ja ajatukset ovat kaikki lähtöisin Absoluutista. Samoin kuin ihminen, jakautuessaan persoonalliseen minään ja jumalaiseen säikeeseen, yli-minään. Ihmisen perimmäinen tehtävä on päästä karmallisesta kierrosta ja jälleensyntymistä eroon ja sulauttaa personaallisuutensa takaisin omaan yli-minäänsä ja sitä kautta palata Ykseyteen Jumalan, Absoluutin kanssa.

SC 6.8.2017.



Pohdintoja sisältäpäinKosmisia kirjoituksia.

Julkaisija: Shadow Camera la, maaliskuu 18, 2017 01:17:24

Millaisen tulevaisuuden olet itsellesi hankkimassa, voitko itse valita ne rakennuspalikat, joista haluat kokonaisuutesi rakentaa? Ei ole kysymys siitä mihin sinun voimavarasi, viisautesi ja tai taloudelliset resurssisi riittävät.

Kysymys on valinnastasi, päätöksestäsi hypätä siihen virtaan, jossa elämä virtaa. Olet ehkä saattanut ajatella että elämä kantaa, jos rohkenet hypätä virtaan ja uudistaa elämääsi. Olet toisaalta saattanut painia epäuskosi kanssa, kun ego ja järki hokevat sinulle paikalla pysymisen ihanuudesta ja tärkeydestä. On toki ihanaa, että asiat jotka ovat elämässä hyvin, säilyykin myös sellaisena, mutta elämällä on tapana uudistua aika ajoin. Se pakottaa myöskin meitä itseämme uudistamaan ajatteluamme, toiveitamme ja lopulta valintojamme. Uudistuminen on se osa elämää, joka virtaa.

Virtaus on elämän voima, se on uudistumisen ja kasvun airut ja sen luonnonvoima. Se on kukoistuksen alkulähde. Viisaus ei kasva meissä, ellemme ole valmiita kiinnittämään siihen huomiotamme ja vaalia sitä. On tarkoin suojeltava niitä lähteitä, jotka saavat viisautemme virtaamaan elämästä. On vältettävä niitä tuhoavia ja epäuskoon johtavia egon ja järjen virtoja, joissa yhteys minuutemme katoaa sekä kosketus yliminään ja intuitioon lakkaa olemasta.

Näitä virtoja on tässä ajassa ja paikassa ympärillämme. Ne näyttäytyvät erilaisien asioiden ja valintojen kautta. Siksi valintoja on harkittava tarkoin ja löydettävä mahdollisuuksistamme ne, jotka palvelevat elämää, rakkauden alaisena. Sillä juuri rakkaus on se voima ja energia, joka luo ja uudistaa meitä.

Välinpitämättömyys, epäusko ja viileys elämää kohtaan saavat meidät unohduksen tilaan, jossa tulemme lopulta sokeaksi sille mitä pidämme itsessämme tärkeänä ja sille mikä meidät yhdistää todelliseen sisäiseen minuutemme, sielumme valoon, Tietoisuuteen joka on. Yliminään, joka ohjailee meidän kulkuamme tässä universumissa.

Huomaat varmaan heikon valolangan sisälläsi, joka näyttäisi katoavan johonkin pimeään sisäiseen avaruuteen. Se on sinun sielusi säie yliminään ja sitä kautta yhteytesi todelliseen olemassaoloon. Pienten säikeiden varassa elämämme etsii muotoaan, täällä tiheän, pimeän aineen maailmassa. Valon määrä langassa kuvastaa sinun yhteyttäsi yliminääsi. Valonlanka on se osa sinua, jota kutsut intuitioksi. Se on tietoisuuden, tunteen ja ajatuksen yhtenäinen valtatie, joka yhdistää sinut ei vain maailmaan tai kollektiiviseen suureen tajuntaan, mutta myöskin olemuksesi ytimeen, valo-olentoon sinussa.

Sitä kautta olet osa tätä kaikkea, jota kutsut elämäksi ja maailmankaikkeudeksi. Maailmankaikkeus on elävä, hengittävä olento. Sen sisässä elää ihminen ja muut ulkoavaruuksien olennot. Sinun on silti syytä muistaa, että todellinen minuus sinussa, ei tule maailmankaikkeudesta, vaan se tulee sisäisestä lähteestäsi, omasta virrastasi kaiken elämän lähteeseen. -Siihen, mitä uskonnot ja kulttuurit nimittävät jumalaksi.

Maailmankaikkeus on elämän leikkikenttä. Se on moninaisuuksien ja ulottuvuuksien kartasto tai labyrintti, riippuen siitä, kuinka hyvin olet yhteydessä omaan sisäiseen valoosi, viisauden ja tiedon lähteeseen, ensimmäiseen suureen tietoisuuteen. Tälle suurelle tietoisuudelle on olemassa monta nimeä ja eduspaikkaa kulttuureissa ja uskonnoissa. Se on aina kuvattu kaiken tiedon ja viisauden lähteenä, kaiken olemassaoloon tarvittavan tietouden kirjastona, ajattomana, tilattomana totuutena. Kaiken tiedostamisen synnyinsijana, Se on ensimmäinen rakennuspalikka maailmankaikkeudelle, ihmiselle ja eläimelle.

Se on ehtymätön lähde, joka virtaa läpi aikojen ja tilojen, herättäen, elävöittäen ajatuksen, virvoittaen elämän tietoisuuden. Ikuisuuteen jumaluuden rakentaen.



Tie, totuus ja elämäHenkisiä ajatuksia

Julkaisija: Shadow Camera to, maaliskuu 16, 2017 06:34:50

Minä olen tie totuus ja elämä... Minä tarkoittaa yhteyden löytämistä omaan itseensä, korkeampaan minään, joka meillä kaikilla on. Tie tarkoittaa etsimistä, oikean polun löytämistä, joka johdattaa henkisyyteen ja totuuteen. Tie on löydettävissä minästä, eli sisältämme. Totuus on meissä itsessämme. Totuus on yliminämme viisautta. Se vapauttaa meidät elämään. Ja elämä on tiellä olemista.

Ykseys on neutraaliHenkisiä ajatuksia

Julkaisija: Shadow Camera to, maaliskuu 16, 2017 06:19:06

Maailmanluonne on dualistinen. Ykseys on neutraali. Se sijaitsee dualististen maailmojen välissä.Ykseys muuttuu dualismiksi, jos asetamme sen neutraalille pinnalle jonkin varauksen. Varauksella on aina vastakohtansa. Neutraalilla ei. Ykseys on neutraali.

Unikuvia alkuräjähdyksestäMuuttuvia totuuksia

Julkaisija: Shadow Camera ti, maaliskuu 07, 2017 22:29:10

Maailmankaikkeuden salaisuudet eivät aukea yksin älyn tai tunteen kautta havannoimisella ja päättelemisellä. Molemmat ovat hyviä välineitä tarkastella maailmaa, mutta vasta yhdessä käytettynä ne avaavat oven salaisuuksien maailmaan. Mitä voimme maailmastamme sanoa? Millaisena se meille näyttäytyy? - Käsitteiden maailma on dualistinen. Sitä voidaan tarkastella vastavoimien tai -kohtien kautta. Hyvä ja paha, musta ja valkoinen, yö ja päivä, ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle tai vaikka aika ja ikuisuus. Vastakohtia on maailma väärällään.

Entä neutraalius, varaukseton alusta. Kuuluuko sekin Dualismiin? Neutraali nimensä mukaisesti ei kuulu mihinkään, eikä asetu millekään puolelle. Se on harmaata aluetta, jonka varausalusta on tyhjä. Se täyttyy vasta jonkin voiman tehdessä siitä varauksen, eli antaen sille tehtävän. Se ei siis ole hyvä eikä paha, tyhjä tai täytetty. Se on kuin kvanttimaailmassa epätarkka alkeishiukkanen, joka saa merkityksen ja olemassaolon vasta jonkin voiman tehdessään siitä varauksen.

Aikojen alussa, kun Jumala loi maailmaan ensimmäiset alkeishiukkaset, ne törmäsivät toisiinsa ja näin syntyi räjähdys kvanttikentässä. Ensimmäisen räjähdyksen nimi tunnetaan tieteen historiassa nimellä alkuräjähdys. Se oli yksi valtava räjähdys, jonka seurauksena räjähdys tapahtui kahdessa paikassa yhtäaikaa. Näin tapahtui maailmankaikkeuden lomittuminen kahteen osaan.

Tämä oli vasta alkua. Sen voimasta vapautui pimeää ja valoisaa energiaa kaikkialle maailmankaikkeuteemme. Tehtävänä täyttää tyhjiö energialla ja levittäytyä vielä tänäkin päivänä valtavalla, jatkuvasti kiihtyvällä nopeudella täyttäen tunnetun maailmankaikkeuden, unohtaen rajat äärettömyyden.

Siinä hetkessä maailmastamme tuli dualistinen. Räjähdyksen voimasta pimeä energia muodosti fyysiseen maailmaamme suurimman osan sen massasta ja loi tiheämmän aineen molekyyleistä ja atomeista sekä samalla valoisa energia levittäytyi näkymättömäksi verhoksi kaikkeutemme ylle. Tämä valoisa energia loi maailmankaikkeuteen näkymättömän maailmankaikkeuden, ns. henkimaailman, joka myöskin muodostui alkeishiukkasista ja energiasta, samoin kuin pimeä energia; alkeishiukkasien neljästä eri lajista: ylä- ja ala kvarkeista, leptoneista sekä mittabosoneista.

Näiden kahden maailman välille syntyi lomittumisen kautta ikuinen side. Se tunnetaan nykypäivän kvanttitieteessä aalto-hiukkas dualismina. Tätä hiukkasparien ikuista sidettä ja yhteyttä toisiinsa voidaan kuvata käsikädessä kulkevien hiukkasten superpositio- aaltoliikkeenä, joka kulkee eräänlaisessa maailmankaikkeuden kattavassa tunnelissa, joka läpäisee kaiken materialistisen aineen ja jonka läpi alkuräjähdyksessä jakautuneet hiukkasparit voivat olla välittömässä yhteydessä toisiinsa, huolimatta siitä miten kaukana hiukkaset sijaitsivat toisistaan.

Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että Jumalainen kipinä oli leimahtanut ja viistänyt läpi maailmankaikkeuden luoden ylisen ja alisen, taivaan ja maan, samoin kuin ihmisen sielun ja ruumiin. Ja ennenkaikkea, luoden nykyisen, dualistisen maailmankaikkeuden, jossa maailmojen välinen neutraali kvanttikenttä edustaa korkeinta voimaa, kaikkialla olevaa ykseyden energiaa, alkeishiukkasten luomaa energiaa: pimeää energiaa materian maailmaan, valon energiaa hengen maailmaan. Jotkut meistä kutsuvat tätä energiaa maailman tietoisuudeksi, kaiken alkulähteeksi.











Epäitsekkäät teot tuovat iloa sekä auttajalle että autettavalle?Muuttuvia totuuksia

Julkaisija: Shadow Camera ke, maaliskuu 01, 2017 10:54:14

Tämä kirjoitukseni on kommenttini Taavi Kassilan facebook- sivulla 1.3.2017 olleeseen otsikon mukaiseen viisauteen.

Taavin kirjoittama viisaus tuotti paljon puolesta ja vastaan kannanottoja. Monet epäilivät epäitsekkäiden tekojen olemista pohjiltaan itsekkäitä. Toiset taas ajattelivat epäitsekäs teko on epäitsekäs. En voinut olla kommentoimatta itsekin tätä asiaa. Aihe on kuitenkin itselleni enemmän kysymyksiä ja ajatuksia herättävä, kuin vastauksia antava ja lopussa olen ottanut omakohtaisen esimerkin tästä dilemmasta.

Tässäpä tämä ajatukseni kaikessa lyhykäisyydessään:

Muurahaispesään on sohaistu. Aihe on hyvä, vaikkakin vaikea. Lähes aina tulee "epäitsekkäästä teosta" mieleen että ketä teko lopulta hyödyttää välittömästi ja välillisesti.

Onko epäitsekkyydessä tehty teko lopulta oman egon pönkittämistä, koska tietoisena tai alitajuisena odotusarvona voi olla "hyvän kierrättäminen" eli odotus siitä että auttamalla muita, voin auttamisen kautta saada jotain hyvää itselleni. Eli harrastammeko tässä karmajoogaa, jonka tarkoitus on kohottaa henkisten osakkeidemme pääomaa?

Muuttuuko epäitsekäs teko itsekkääksi juuri itseen kohdistettujen odotuksien myötä?Oli odotus henkistä, sosiaalista tai materiaalista hyvää tavoitteleva? Missä kulkee epäitsekkyyden ja itsekkyyden raja, jos molemmissa on olemassa mahdollisuus jonkinlaiseen henkilökohtaiseen hyötymiseen?

Autammeko loppujen lopuksi muita, auttaaksemme itseämme? Onko eettisesti ja moraalisesti väärin toivoa itselle jotakin hyvää vastalahjaksi tehdessämme ns epäitsekkään teon? -Varsinkin jos tämä odotettu vastalahja on luonteeltaan henkistä laatua ja sitä ei odoteta henkilöltä tai ihmisryhmältä, jolle epäitsekäs teko on kohdistettu?

Esimerkkinä vielä lopuksi kyseiseen dilemmaan. Teen harrastuksena haastatteluvideoita toisten ihmisten henkilökohtaisesta sisäisestä kasvusta ja maailmankuvan muutoksesta henkisempään suuntaan. Tarkoituksenani on sillä tavoin olla osaltani edistämässä henkisten maailmankuvien leviämistä kotimaassamme ja olla auttamassa kanssaihmisiä löytämään elämällensä syvempää merkitystä.

Mutta onko tekoni epäitsekäs vai itsekäs?

Välittömät vaikutukset: kaikki mitä teen, on ilmaista kaikille muille paitsi itselleni. Videot ovat ilmaiseksi katsottavissa youtubessa. Videon tekeminen ei maksa mitään sille joka haluaa osallistua projektiini, huolimatta siitä, että he voivat hyödyntää sitä omassa henkilökohtaisessa yritystoiminnassa, joka saattaa olla esim. henkisten kurssien tarjoamista yms.

Itselleni se tarjoaa hyvän mielen, että olen saanut olla toteuttamassa tällaista projektia. Mutta sitten kun tarkastellaan omia välillisiä hyötyjä näennäisesti epäitsekkäästä teosta muille ihmisille: youtube kanavani saa lisää katsojia, tulen ehkä tunnetummaksi henkilöksi tehtäväni kautta.
Se puolestaan saattaa tulevaisuudessa avata sellaisia ovia, jotka muutoin olisi pysynyt itseltäni kiinni: henkisiä ja mahdollisesti taloudellisia ovia. Esimerkiksi videotöitä, joista maksetaan rahaa yms.

Lopulta voinkin kysyä itseltäni: Onko epäitsekkääksi teoksi suunnattu teko muuttunut lopulta itsekkääksi teoksi, joka kaiken lisäksi saattaa pönkittää egoistisia ajatuksia: "minä tein tämän", "olen ollut mukana tekemässä jotain suurta" ja muita vastaavanlaisia ajatuksia, joita en voisi pitäisi arvossa, pyrkiessäni syvempään henkisyyteen ajatuksissani ja teoissa.



Omalla tontillaHenkisiä ajatuksia

Julkaisija: Shadow Camera ti, helmikuu 28, 2017 17:45:40

Tässä puolentoista vuotta maailmankuva haastattelu videoita tehdessäni on ollut ilahduttavaa huomata, että yhä useammat rohkenevat kertoa elämänsä mystisistä kokemuksista ihailtavalla rohkeudella.

Meidän sisäinen kokemusmaailma on pitkään ollut yksityisaluetta, jonne sisäänpääsy on ollut vain harvoilla ja valituilla.

Kuitenkin juuri syvän sisimmän kokemukset ja niiden jakaminen on merkki luottamuksen osoituksesta toisia ihmisiä kohtaan, mutta samalla myös henkisen vahvuuden ja oman elämänsä arvostuksen osoittamista.

Se mitä ennen piiloteltiin muilta ihmisiltä, onkin nykypäivän voimavara muille ihmisille oman henkisen kasvun tiellä. Tämä ilahduttaa minua suuresti ja antaa voimia jatkaa työtäni.

SC 28.2.17.