Rajalla - Ajatuksia rajan molemmilta puolin

Rajalla - Ajatuksia rajan molemmilta puolin

Kahden maailman rajalla.



Tässä on olevaisuuden raja. Olet nyt astunut sille.

Valittavanasi on jatkatko tutkimusretkeäsi kanssani henkiseen, tuntemattomaan maailmaan, vai peräännytkö tuttuun ja turvalliseen materialistiseen todellisuuteen.

- Valinta on sinun!


Ajoittain ilmestyvässä Blogissa käsitellään erilaisia aiheita rajatiedon piiristä. Se on sekoitus fantasiaa, omia kokemuksia sekä ajatuksia olevaisuuden tuolta puolen!

Näe, mitä minä näen ja koe mitä koen - blogini kertoo vain muunnetun totuuden!

Kohti ykseyttä

Muuttuvia totuuksiaJulkaisija: Shadow Camera su, elokuu 06, 2017 21:26:23

Dualistinen maailma on kehittyvä todellisuus. Sen tärkeimpänä ja arvoikkaimpana tehtävänä on löytää tie ykseyteen. Ettei enää olisi hyvää tai pahaa. Oikeaa tai väärää. Toivomuksena olisi löytää idea eli ajatus - maailman kahtia jakavien käsitteiden takaa. Teot, arvot, periaatteet ja ajatukset ovat kaikki lähtöisin Absoluutista. Samoin kuin ihminen, jakautuessaan persoonalliseen minään ja jumalaiseen säikeeseen, yli-minään. Ihmisen perimmäinen tehtävä on päästä karmallisesta kierrosta ja jälleensyntymistä eroon ja sulauttaa personaallisuutensa takaisin omaan yli-minäänsä ja sitä kautta palata Ykseyteen Jumalan, Absoluutin kanssa.

SC 6.8.2017.



Unikuvia alkuräjähdyksestä

Muuttuvia totuuksiaJulkaisija: Shadow Camera ti, maaliskuu 07, 2017 22:29:10

Maailmankaikkeuden salaisuudet eivät aukea yksin älyn tai tunteen kautta havannoimisella ja päättelemisellä. Molemmat ovat hyviä välineitä tarkastella maailmaa, mutta vasta yhdessä käytettynä ne avaavat oven salaisuuksien maailmaan. Mitä voimme maailmastamme sanoa? Millaisena se meille näyttäytyy? - Käsitteiden maailma on dualistinen. Sitä voidaan tarkastella vastavoimien tai -kohtien kautta. Hyvä ja paha, musta ja valkoinen, yö ja päivä, ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle tai vaikka aika ja ikuisuus. Vastakohtia on maailma väärällään.

Entä neutraalius, varaukseton alusta. Kuuluuko sekin Dualismiin? Neutraali nimensä mukaisesti ei kuulu mihinkään, eikä asetu millekään puolelle. Se on harmaata aluetta, jonka varausalusta on tyhjä. Se täyttyy vasta jonkin voiman tehdessä siitä varauksen, eli antaen sille tehtävän. Se ei siis ole hyvä eikä paha, tyhjä tai täytetty. Se on kuin kvanttimaailmassa epätarkka alkeishiukkanen, joka saa merkityksen ja olemassaolon vasta jonkin voiman tehdessään siitä varauksen.

Aikojen alussa, kun Jumala loi maailmaan ensimmäiset alkeishiukkaset, ne törmäsivät toisiinsa ja näin syntyi räjähdys kvanttikentässä. Ensimmäisen räjähdyksen nimi tunnetaan tieteen historiassa nimellä alkuräjähdys. Se oli yksi valtava räjähdys, jonka seurauksena räjähdys tapahtui kahdessa paikassa yhtäaikaa. Näin tapahtui maailmankaikkeuden lomittuminen kahteen osaan.

Tämä oli vasta alkua. Sen voimasta vapautui pimeää ja valoisaa energiaa kaikkialle maailmankaikkeuteemme. Tehtävänä täyttää tyhjiö energialla ja levittäytyä vielä tänäkin päivänä valtavalla, jatkuvasti kiihtyvällä nopeudella täyttäen tunnetun maailmankaikkeuden, unohtaen rajat äärettömyyden.

Siinä hetkessä maailmastamme tuli dualistinen. Räjähdyksen voimasta pimeä energia muodosti fyysiseen maailmaamme suurimman osan sen massasta ja loi tiheämmän aineen molekyyleistä ja atomeista sekä samalla valoisa energia levittäytyi näkymättömäksi verhoksi kaikkeutemme ylle. Tämä valoisa energia loi maailmankaikkeuteen näkymättömän maailmankaikkeuden, ns. henkimaailman, joka myöskin muodostui alkeishiukkasista ja energiasta, samoin kuin pimeä energia; alkeishiukkasien neljästä eri lajista: ylä- ja ala kvarkeista, leptoneista sekä mittabosoneista.

Näiden kahden maailman välille syntyi lomittumisen kautta ikuinen side. Se tunnetaan nykypäivän kvanttitieteessä aalto-hiukkas dualismina. Tätä hiukkasparien ikuista sidettä ja yhteyttä toisiinsa voidaan kuvata käsikädessä kulkevien hiukkasten superpositio- aaltoliikkeenä, joka kulkee eräänlaisessa maailmankaikkeuden kattavassa tunnelissa, joka läpäisee kaiken materialistisen aineen ja jonka läpi alkuräjähdyksessä jakautuneet hiukkasparit voivat olla välittömässä yhteydessä toisiinsa, huolimatta siitä miten kaukana hiukkaset sijaitsivat toisistaan.

Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että Jumalainen kipinä oli leimahtanut ja viistänyt läpi maailmankaikkeuden luoden ylisen ja alisen, taivaan ja maan, samoin kuin ihmisen sielun ja ruumiin. Ja ennenkaikkea, luoden nykyisen, dualistisen maailmankaikkeuden, jossa maailmojen välinen neutraali kvanttikenttä edustaa korkeinta voimaa, kaikkialla olevaa ykseyden energiaa, alkeishiukkasten luomaa energiaa: pimeää energiaa materian maailmaan, valon energiaa hengen maailmaan. Jotkut meistä kutsuvat tätä energiaa maailman tietoisuudeksi, kaiken alkulähteeksi.











Epäitsekkäät teot tuovat iloa sekä auttajalle että autettavalle?

Muuttuvia totuuksiaJulkaisija: Shadow Camera ke, maaliskuu 01, 2017 10:54:14
Tämä kirjoitukseni on kommenttini Taavi Kassilan facebook- sivulla 1.3.2017 olleeseen otsikon mukaiseen viisauteen.

Taavin kirjoittama viisaus tuotti paljon puolesta ja vastaan kannanottoja. Monet epäilivät epäitsekkäiden tekojen olemista pohjiltaan itsekkäitä. Toiset taas ajattelivat epäitsekäs teko on epäitsekäs. En voinut olla kommentoimatta itsekin tätä asiaa. Aihe on kuitenkin itselleni enemmän kysymyksiä ja ajatuksia herättävä, kuin vastauksia antava ja lopussa olen ottanut omakohtaisen esimerkin tästä dilemmasta.

Tässäpä tämä ajatukseni kaikessa lyhykäisyydessään:

Muurahaispesään on sohaistu. Aihe on hyvä, vaikkakin vaikea. Lähes aina tulee "epäitsekkäästä teosta" mieleen että ketä teko lopulta hyödyttää välittömästi ja välillisesti.

Onko epäitsekkyydessä tehty teko lopulta oman egon pönkittämistä, koska tietoisena tai alitajuisena odotusarvona voi olla "hyvän kierrättäminen" eli odotus siitä että auttamalla muita, voin auttamisen kautta saada jotain hyvää itselleni. Eli harrastammeko tässä karmajoogaa, jonka tarkoitus on kohottaa henkisten osakkeidemme pääomaa?

Muuttuuko epäitsekäs teko itsekkääksi juuri itseen kohdistettujen odotuksien myötä?Oli odotus henkistä, sosiaalista tai materiaalista hyvää tavoitteleva? Missä kulkee epäitsekkyyden ja itsekkyyden raja, jos molemmissa on olemassa mahdollisuus jonkinlaiseen henkilökohtaiseen hyötymiseen?

Autammeko loppujen lopuksi muita, auttaaksemme itseämme? Onko eettisesti ja moraalisesti väärin toivoa itselle jotakin hyvää vastalahjaksi tehdessämme ns epäitsekkään teon? -Varsinkin jos tämä odotettu vastalahja on luonteeltaan henkistä laatua ja sitä ei odoteta henkilöltä tai ihmisryhmältä, jolle epäitsekäs teko on kohdistettu?

Esimerkkinä vielä lopuksi kyseiseen dilemmaan. Teen harrastuksena haastatteluvideoita toisten ihmisten henkilökohtaisesta sisäisestä kasvusta ja maailmankuvan muutoksesta henkisempään suuntaan. Tarkoituksenani on sillä tavoin olla osaltani edistämässä henkisten maailmankuvien leviämistä kotimaassamme ja olla auttamassa kanssaihmisiä löytämään elämällensä syvempää merkitystä.

Mutta onko tekoni epäitsekäs vai itsekäs?

Välittömät vaikutukset: kaikki mitä teen, on ilmaista kaikille muille paitsi itselleni. Videot ovat ilmaiseksi katsottavissa youtubessa. Videon tekeminen ei maksa mitään sille joka haluaa osallistua projektiini, huolimatta siitä, että he voivat hyödyntää sitä omassa henkilökohtaisessa yritystoiminnassa, joka saattaa olla esim. henkisten kurssien tarjoamista yms.

Itselleni se tarjoaa hyvän mielen, että olen saanut olla toteuttamassa tällaista projektia. Mutta sitten kun tarkastellaan omia välillisiä hyötyjä näennäisesti epäitsekkäästä teosta muille ihmisille: youtube kanavani saa lisää katsojia, tulen ehkä tunnetummaksi henkilöksi tehtäväni kautta.
Se puolestaan saattaa tulevaisuudessa avata sellaisia ovia, jotka muutoin olisi pysynyt itseltäni kiinni: henkisiä ja mahdollisesti taloudellisia ovia. Esimerkiksi videotöitä, joista maksetaan rahaa yms.

Lopulta voinkin kysyä itseltäni: Onko epäitsekkääksi teoksi suunnattu teko muuttunut lopulta itsekkääksi teoksi, joka kaiken lisäksi saattaa pönkittää egoistisia ajatuksia: "minä tein tämän", "olen ollut mukana tekemässä jotain suurta" ja muita vastaavanlaisia ajatuksia, joita en voisi pitäisi arvossa, pyrkiessäni syvempään henkisyyteen ajatuksissani ja teoissa.



Kolikon nurja puoli

Muuttuvia totuuksiaJulkaisija: Shadow Camera ti, helmikuu 28, 2017 05:57:07
Ajatuksien vankinako olemme? Tahtommeko meidät määrittelee? Rakkaus pukee meitä
-tosin vain edestä, sillä se mitä emme näe, ei meitä kiinnosta.

Samoin käy ilmaan kauniisti heitetylle ajatukselle -sekin putoaa lattialle särkyen. Se mistä emme välitä, ei myöskään kestä. Se mikä meitä kiinnostaa, harvemmin auttaa muita kuin itseämme.

Mitä on pyrkimys hyvään, kun lapsemme näkevät vain vaatimuksiamme, eivät pyyteettömän rakkauden tekojamme?

SC 28.2.17.